Koiraperheen sienestyskaveri Dacia Duster vie perille vaikeissakin olosuhteissa
Luotettava ja mukava Dacia Duster kuljettaa raumalaisia Iltasia työmatkojen lisäksi koiraharrastuksiin, sieneen, metsälenkeille ja minne mihinkin, säällä kuin säällä, umpihangessa ja metsämaastossa. Perille on päästy aina.
Toni ja Katariina Iltanen hankkivat nelivetoisen maasturin, diesel Dacia Dusterin syksyllä 2018. He ovat valintaansa enemmän kuin tyytyväisiä, sillä he ovat intohimoisia sienestäjiä ja luonnossa liikkujia, lisäksi mukana kulkee aina kaksi isohkoa sherrade airesinpaimenkoiraa sekä usein myös osa neljästä lapsesta.
”Kooltaan koirat ovat vähän pienempiä kuin saksanpaimenkoirat ja innokkaita etsimään. Vaimoni Katariina on etsijäkoirayhdistyksessä aktiivisesti mukana”, Iltanen kertoo harrastuksesta, josta on parhaimmillaan tärkeää apua viranomaisille, kun kadonneita ihmisiä tai eläimiä jäljitetään. Koirataloudessa koirat tietenkin kulkevat muutenkin aina mukana. Sillä oli myös iso merkitys Iltasten valitessa perheelleen tätä toista autoa.
Käytännön syyt ja loistava hinta-laatusuhde
Dusterin Iltanen valitsi paitsi koirien, isoksi osaksi myös erilaisten maastojen takia, joissa autolla pitää päästä sinne, minne on aikomus, olosuhteista riippumatta. ”Ne maastot, joissa usein liikumme, ovat melko vaihtelevia. Eli yksi syy valintaani oli se, että Dusterilla on mukava mennä sieneen”, mies nauraa. Käytännön syitä valintaan löytyy siis useita, mutta hän myöntää, ettei ihan pieni juttu ole sekään, että hinta-laatusuhde autossa oli loistava.
”Koirien kanssa ja sienessä vietetään paljon aikaa metsässä, joten välillä tulee ajeltua ihan kinttupolkuja. Tämä on mainio auto luonnossa liikkuvan perheen käyttöön. Kesällä tuli ajettua erittäinkin haastavissa maastoissa, mutta edellisen talven umpihangetkin on koettu. Joka paikkaan, mihin ollaan oltu menossa, ollaan päästy.”
Luottamuksen tunne
Iltanen on ajanut Dusterillaan noin 20 000 km ja hänen ostaessaan auton, sillä oli mittarissa jo noin 100 000 kilometriä. Dacia Duster on hänen ensimmäinen nelivetoinen autonsa, joten hän ilahtui, kun se ei vaatinut sen kummempaa opettelemista. ”Tuli luottamuksen tunne, uskalsin mennä sellaisiin paikkoihin, joihin en muuten olisi uskaltanut tai missä ei olla sillä ennen käyty, joten voin käyttää sitä monimuotoisesti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että voin lukita nelivedon päälle, jolloin auto ei toimi aina pelkästään automatiikalla. Kun ajaa umpihangessa, oma kontrolli pysyy näin paremmin. Silloin tunnen, miten auto käyttäytyy ja pystyn ennakoimaan tilanteet paremmin”, Iltanen sanoo tyytyväisenä.
Iltasten koirat Molli ja Hessu mukana sieniretkellä.
Teksti: Riitta Nikkola. Kuvat: Toni Iltanen.
